Tämä on tarina toisen lapsemme, pääsiäisen pojan vapaa~vesi~koti~lotus-syntymästä. Esikoisemme kotisynnytystarina on luettavissa täällä: http://www.sisklubi.fi/lailan-syntyma/

Tämä sielu oli ilmoittanut tulostaan jo kolme vuotta aiemmin, ja tiesimme jo hänen nimensä etukäteen. Hän saikin alkunsa kesän kuumuuden keskellä, Maria Magdalenan juhlistamisen päivänä. Raskausaika oli jälleen ihana, kuten esikoisenkin kohdalla, tällä kertaa en kuitenkaan uponnut niin syvälle omaan raskauskuplaan kuin ensimmäisellä kerralla. Kohtasin kuitenkin jälleen kerran omia pelkojani sekä visioin vahvasti tulevaa synnytystä ja loin unelmakarttaa synnytykselle. Tälläkin kertaa nautin villistä ja vapaasta raskausajasta, ilman ultraääniä tai muitakaan tutkimuksia mutta kävin jälleen säännöllisesti vyöhyketerapia-hoidoissa. Ollessani kuudennella kuulla raskaana osallistuin Traditional Midwifery- kurssille, joka vain vahvisti kutsumustani Syntymänsuojelijan- polulla, jossa naisella on täysi voima ja vastuu omasta raskaudestaan & synnytyksestään, viisaiden naisten tuella. Kaiken taustalla Pyhän Syntymän kunnioittaminen ja uuden sielun vastaanottaminen rakkauden ja luottamuksen tilassa.

Kuva Iida Liimatainen

Koin, että tässä raskaudessa halusin vastaanottaa enemmän tukea ja rakkautta muilta naisilta ja tunsin myös tämän lapsen myötä juurtuvani yhä vahvemmin omalla äitiyden polullani, syntyväni jälleen uudelleen ja kuorien vanhoja kerroksia sen myötä. Sainkin aivan upean, voimaannuttavan ja kertakaikkiaan kauniin Mother’s Blessing-seremonian ystävieni järjestämänä meillä kotona kuukausi ennen laskettua aikaa. Oli todella merkittävää saada olla todistettuna, hoivattuna ja juhlistettuna tässä ‘siunatussa tilassa’ muiden naisten ympäröimänä ja tämä juhla olikin myös ylistys siskoudelle, naiseudelle ja äitiydelle! Oman kokemuksen myötä sain jälleen vahvistuksen näiden isojen siirtymäriittien juhlistamisen tärkeydestä. Tällä seremonialla myös siunasimme tulevaa synnytystilaa ja sen jäljiltä kotiimme jäi leijumaan ihanan lempeät ja rakkaudelliset energiat ja siitä lähtien aloinkin valmistelemaan tilaa tulevaa synnytystä varten. Loin myös ‘virtuaalisen synnytyspiirin’ läheisistä ystävistäni, joilta sain energeettistä tukea synnytykseen. Tässä raskaudessa valmistelu synnytykseen oli ihanan pitkä ja harras. Viimeiset viikot olin jo vahvasti odottavissa tunnelmissa, tanssin, kävin metsäkävelyillä sekä lepäsin paljon. Meditoin ja rukoilin synnytysalttarin äärellä päivittäin, juttelin vauvalle, valmistelin kehoani yrttitinktuuroin ja seremonia-kaakaota nauttimalla sekä vein lahjoja äitimaalle, pyytäen siunausta synnytykselleni.

Kuva Laura Katisko

Sitten koitti pääsiäinen, jota olin jo pitkään uumoillut syntymäajankohdaksi. Lankalauantain-iltana huomasin vetäytyväni jo omiin oloihini ja tein vahvan meditaation syntymätilan siunaamiseksi. Pääsiäs-sunnuntain aamu alkoi nautinnollisesti orgastisissa olotiloissa (olinhan unelmakarttaani listannut mm. orgastisen synnytyksen, joten ainakin synnytys alkoi niissä merkeissä 😉 😀 ) ja tunsin kehoni alkavan avautua. Meditoin hetken mieheni ja esikoisen vielä nukkuessa ja join kupillisen kaakaota. Tiesin, että latenssivaihe oli alkanut, synnytysaallot olivat hyvin lempeitä ja iloiten otin vastaan niistä jokaisen. Laitoin doulalleni viestiä, että latenssivaihe on alkanut mutta voi tässä vielä mennä aikaa, kun supistukset olivat niin epäsäännöllisiä, lempeitä ja nautinnollisia. Hän kuitenkin päätti omatoimisesti, että saapuu meille iltapäivällä. Hänen saapuessaan neljän aikoihin kuuntelimme musiikkia, kävimme vielä läpi käytännön asioita ja tanssimme hetkisen. Tunsin oloni väsyneeksi ja halusin ottaa hetken vain omassa energiassani leväten, joten vetäydyin omaan huoneeseeni muiden mennessä keittiöön syömään. Torkahdin noin puoleksi tunniksi ja herätessäni doulani saapui esikoiseni kanssa synnytystilaamme.

Pian huomasin synnytysaaltojen muuttuneen selkeästi vahvemmiksi ja sain alkaa käyttää ääntäni niitä vastaanottaessani. Kello oli noin kuusi illalla tässä vaiheessa, kun synnytys siirtyi aktiiviseen vaiheeseen ja kiihtyikin vauhdilla eteenpäin. Olinhan myös kirjannut synnytysvisiooni lempeän syntymän ja näin lempeästi latenssivaihe olikin minua avannut, niin että intensiivisin synnytyksen vaihe kesti alle tunnin. Mieheni saapui yläkertaan, sytytti takan ja hoiti käytännön asioita huomatessaan synnytyksen edenneen. Doulani leikki esikoisen kanssa ja minä otin aaltoja vastaan vessassa, seisoen, kontaten ja kävellen. Tajusin onneksi pyytää synnytysallasta täytettäväksi tässä vaiheessa. Välillä mieheni tai doulani toivat minulle juotavaa ja silittivät selkääni mutta tälläkään kertaa en kaivannut sen enempää hierontaa tai muitakaan konsteja supistusaaltojen kanssa, liikkeen ja äänen voimin menin aaltojen läpi. Parasta oli, kun he puuhasivat käytännön asioita ympärillä, joku huolehti esikoisesta ja minä sain synnyttää rauhassani! Esikoiseni oli mitä parhain pikku-doula häärien välillä ympärilläni ja useamman kerran todeten innostuneesti ”vauva syntyy kohta nopeasti ammeeseen!” Tuntui, etten ollut ehtinyt montaakaan vahvaa synnytys-supistusta kokea kun jo valtava aalto pyyhkäisi minut maahan makaamaan ja tunsin kehoni ponnistavan. Yllätyin, että oltiinkin jo tässä vaiheessa. Mieheni ehdotti, että voisin mennä jo ammeeseen vaikkei se vielä ollut ihan täyttynyt ja ehdinkin olla ammeessa alle 10 minuuttia ennen kuin lapsemme jo syntyi. Rukoilin Luoja-Äitiä avukseni, nyt oltiin jo syvällä siirtymävaiheessa. Vesi tuntui todella hyvältä, vaikkakin oli aluksi liian lämmintä ja pyysin kylmää käärettä otsalleni. Tunsin, miten kalvot pullistuivat sisältäni, lapsivedet menivät siis vasta ammeessa syntymän hetkellä. Pyysin ääneen vauvaltani ”tule rauhassa”, sillä ponnistusvoima tuntui niin suurelta ja tunsin välilihani venyvän paineesta, kuitenkaan repeämättä ollenkaan. Vaihtelin asentoja muutamaan kertaan ammeessa ollessani intuitiivisesti, tunsin miten vauvan pää työntyi kokoajan lähemmäs ja hengitin aaltojen välissä välillä naurahtaen ja toisinaan karjahtaen.

Viimeinen hetki maailmojen välissä, ”Agua del Amor” (Rakkauden vesi) alkoi soida kun nousin polvi-istuntaan ja vauva liukui sisältäni ammeeseen. Veden alta katsoin vastasyntynyttä, kiepautin napanuoran kaulanympäriltä ja nostin hänet syliini. Olin ihmetyksen vallassa, siitä miten nopeasti synnytys oli edennyt, vauva oli hiljaa ja hieroin häntä selästä, suutelin korvia ja suuta, ja pian kuuluikin jo ensimmäinen itkunparkaisu. Napanuora vielä yhteydessä sisälläni olevaan istukkaan kuljetti happea vauvalle mutta nyt oli aika kokeilla omia keuhkoja. Ammeesta siirryimme sohvalle makoilemaan ja vauva nappasi napakasti rinnasta kiinni osaavin ottein. Olimme kaikki oksitosiini-huuruissa ja syntymän maagisessa ilmapiirissä. Doulani tarjosi minulle tinktuuroita verenvuodon tyrehdyttämiseksi sekä homeopaattisia ja juotavaa. Puolitoista tuntia syntymän jälkeen halusin istukankin jo syntyvän, joten kyykistyin sohvan viereen, jolloin istukka syntyi lattialle. Teimme istukasta printit paperille, juttelimme synnytyksestä ja nautiskelimme yhdessä ylösnousemuspäivän ihmeestämme!

Doulamme jäi vierashuoneeseen yöksi ja toi aamulla minulle taivaallista puuroa ja chaita sänkyyn. Otimme perhekuvia, suolasimme istukan yrttien kera koriin napanuoran ollessa kiinni lotus-synnytyksen tapaan ja doulani vei pihapuumme juurelle synnytysvertani kiitoksena ja lahjana elämän Äidille tästä voimallisesta uudestisyntymästä, jonka olimme saanet kokea. Säätila synnytyksen jälkeen oli mitä moninaisin, tuntui kun koko luomakunta ja sen kaikki elementit olisivat vastaanottaneet pienen poikamme. Muutaman vuorokauden ajan vaihdellen satoi vettä, lunta, tuuli hurjasti sekä paistoi aurinko ja ihan varmasti sateenkaarikin jossain säteili. Katselimme lapsivuoteestamme tätä luonnon upeaa näytöstä ikkunan takana. Viidentenä päivänä synnytyksen jälkeen napanuora irtosi. Istukasta valmistimme tinktuuraa, öljyä, pienestä palasta on tulossa myös amuletti vauvalle, napanuorasta unisieppari sekä suurin osa istukasta annettiin äiti maalle, ruusupensasta ravitsemaan.

Kevään silmujen avautuessa saimme mekin kokea jälleen syntymän mahtavan voiman, nöyränä ja kiitollisena tästä pyhästä elämästä sen kaikkine sävyineen. Tervetuloa maailmaan rakas poikamme!

Istukka-seremonia