Minä puhun äitiyden energian äänellä, joka on ollut aivan liian kauan piiloteltuna, uhattuna, peitettynä.

Puhun niiden äitien äänellä, jotka aikojen saatossa hiljennettiin. Puhun niiden äitien äänellä, jotka joutuivat piilottamaan todelliset kykynsä, säilyttääkseen henkensä. Puhun niiden äitien äänellä, jotka salassa lauloivat sielumme laulua, jotta mekin voisimme jälleen muistaa. Me, jotka olemme esiäitiemme lapsia. Niiden, jotka poltettiin roviolla äänekkäästi sekä niiden, jotka hiljaa alistuivat kohtaloonsa. Me olemme vastaus esiäitiemme rukouksiin, heidän kauan sitten punomansa elämänlangat kietoutuneena yhä tähän hetkeen saakka, kuin ikiaikaiset juuret maan uumenissa.

Minä puhun niiden naisten äänellä, joita rovion liekit vieläkin kärventävät hiljaiseksi.  Sielussani palava rakkaus todellista ihmisluontoa kohtaan on väkevä ja villi, eikä tuhansien vuosienkaan ohjelmoinnit enää minua vaienna.

 

Nyt on tullut aika vaatia takaisin synnyinoikeutemme.

Määritelkää te minut miten tahdotte, ahtakaa tiukkoihin bokseihinne, mutta todellinen luontoni tanssii sen rummun tahtiin, jota te ette edes kuule. Te kutsutte minua radikaaliksi, kun synnytän lapseni, kuten esiäitini ovat synnyttäneet aikojen alusta saakka, luottaen oman kehonsa kykyyn synnyttää. Te kutsutte minua vastuuttomaksi, kun otan itse täyden vastuun omasta ja perheeni hyvinvoinnista. Te kutsutte minua syrjiväksi, kun kerron, että vain naisen keho kykenee kantamaan elämää, tuoden sieluja fyysiseen muotoonsa maan päälle. Te kutsutte minua uushenkiseksi, kun kuuntelen sisälläni sykkivää ikiaikaista viisautta, jonka kautta yhdistyn suoraan Luojaani. Te nimitätte ja kivitätte, kuin minä olisin se valheiden levittäjä, puhuessani biologisia totuuksia ja kunnioittaessani kehojemme luonnollista tilaa. Olen nähnyt tuhansia vuosia kestäneen naiseuden sorron, joka yhä tänäkin päivänä yrittää mitä viekkaimilla tavoilla musertaa feminiinisen alkuviisauden.

Enää en suostu tekopyhien jumalan kuvienne kumartamiseen, vaan kuuntelen sitä sukulinjani hiljaista viisautta, jolle ei ole ollut historian kirjoissa tilaa. Minä olen niiden roviolla palaneiden äitien tytär, ja tällä kertaa roviossa palaa kaikki se, jolla meidät on tuhansia vuosia yritetty tuhota. Minä olen se tuhkasta noussut Feeniks, katsokaa kun lennän vapauteen!

Nyt on tullut aika vaatia takaisin synnyinoikeutemme:

Synnyttää lapsemme rakkauden ja luottamuksen ympäröimänä

Elää oman intuitiivisen viisautemme johdattamina

Tuntea elinvoima ja rakkauden virta kehoissamme 

Ilmaista itseämme vapaasti 

Tuntea suora yhteys jumalalliseen tietoisuuteen itsessämme

Elää kokonaisvaltaisina luontoyhteyttä vaalivina ihmisinä

 

Minä puhun niiden äitien äänellä, jotka tuntevat kehoissamme elävän potentiaalin uskaltaen astua omaan voimaansa. Minä puhun niiden äitien äänellä, jotka tietävät naiseuden rytmit ja syntymän syklit.  Minä puhun niiden äitien äänellä, jotka tietävät, että lapsemme ovat täydellisiä luomuksia, meidän verestä ja lihasta muodostuneet, oman kehonsa ja muotonsa ottaneet ja heissä jokaisessa kipinöi syvä, pyhä yhteys ihmisyyden potentiaaliin sen korkeimmassa muodossaan. Minä puhun niiden äitien äänellä, jotka tuntevat luissaan ja ytimissään, että lapsemme ovat täydellisiä luomuksia juuri sellaisina kuin he ovat, eikä heidän itseilmaisunsa ole riippuvainen kehonsa muodosta, koosta tai sukupuolesta. Minä puhun niiden äitien äänellä, jotka suojelevat synnyttämäänsä elämää karhuemon voimalla haitallisia ja vahingollisia ilmentymiä kohtaan.

Voin sisälläni ja ympärilläni kuulla Alkukantaisen Äidin äänen. Se Alkukantaisen Äidin ääni, joka laulaa sekä lempeää tuutulauluaan että karjaisee koko voimallaan silloin, kun on tarpeen. Hän, joka tuntee vapautensa, mutta osaa asettaa rajansa. Hän, joka ei uhraa totuuttansa toisten miellyttämisen alttarilla. Hän, joka uskaltaa tuntea, omaan ihmisyyteensä kietoutuneen tuskan sekä surun ja katsoa niiden juureen saakka, puhdistaen vuosituhansia kestäneen pakoilun ja illuusion. Tämä Alkukantainen Äiti, meidän kaikkien yhteinen esiäitimme, kaiken Elämän synnyttäjä, jonka hartaimpana toiveenaan on se, että hänen lapsensa tuntisivat soluissaan hänen suuren rakkautensa. Hän ei erottele meitä sukupuolemme tai ihonvärimme takia, hän on seurannut epäröintejämme ja antanut meidän eksyä, mutta karjaisee nyt laumaansa palaamaan kotiin. Palaamaan kotiin omaan kehoon, omaan sydämeen, omaan luontoon.

Tuo alkukantainen äiti elää meissä, ja meidän kauttamme ilmenee tässä maailmassa.

Ja hän vaatii, että otamme synnyinoikeutemme takaisin.