Kaikki tunnistavat vaistomaisesti että kotitehdyissä asioissa on sitä jotain – tunnelmaa, aitoutta, henkeä.
Koti on kaiken sydän. Se on pyhä paikka, josta kaikki lähtee ja jonne kaikki palaa. Se on pala paratiisiamme maan päällä, jonne luomme oman maailmamme.
Koti on paikka, jossa perheen yhteiset hetket vietetään, jossa elämä tapahtuu ja jossa sykkii kodin henki.
Eikä nyt ole kyse sisustuksesta tai verhoihin mätsäävistä sohvatyynyistä – vaan siitä energiasta, jolla kotimme täytämme ja niistä ihmisistä, jotka kotiamme asuttavat.
Koti on rakkauden paikka.
Meidän ei ole tarkoitettu syödä tehtaissa tehtyä ruokaa,
kasvattaa lapsiamme instituutioissa, synnyttää vauvojamme laitoksissa.
Vallankumous lähtee kotoa. Siitä, että alamme jälleen tuoda kodin elämän keskiöön, alamme synnyttää vauvamme siellä missä ne laitamme alullekin, alamme kasvattaa lapsemme siellä, missä on todellista yhteyttä ja rakkautta. Alamme hoivata maata niinkuin elämämme olisi siitä riippuvainen, sillä se on.
Moderni feminismi on syöttänyt meille ajatusta siitä, että naisten pitäisi päästä pois kotoaan mahdollisimman nopeasti, takaisin työelämään, takaisin “miesten maailmaan”, olemaan menestyksekkäitä ura-äitejä, joita ei kotiäitiys hidasta. Tämä valheellinen feminismi on saattanut kotiäitiyden arvostuksen surulliseen tilaan, joka näkyy kirjaimellisesti kotiäitinä saamiesi tukien määrässä. Kuka tekisi töitä 24/7 sillä palkalla, joka äideille tästä suuresta tehtävästä maksetaan?
Todellisuudessa kodin luominen, perhe-yhteyden vaaliminen, lasten kasvatus ja kotiäitiys on se, missä voimamme pääsee kukoistamaan, edellyttäen toki yhteisön tuen.
Jos saamme ruokamme omasta maasta, synnytämme vauvat kotimme huomissa, kasvatamme lapsemme kylän sisällä, niin emme ole riippuvaisia valtion tai kenekään ulkoisen tahon vaatimuksista ja ehdoista.
Palataan juurille, sinne mistä kaikki lähtee. Kodin lämpöön ja ytimeen.
Recent Comments