Valintana vapaasynnytys

Disclaimer: Tämä postaus ei sisällä neuvontaa, eikä ohjeita. Hakeudu aina lääketieteen ammattilaisen pariin, jos koet tarvitsevasi hoitoa tai apua raskausaikanasi tai synnytyksessä. Jokainen synnytys on arvokas, tapahtuipa se missä ja kenen kanssa tahansa. Kyse on siitä, että jokaisella naisella on oikeus tehdä täysivaltaiset päätöksensä synnytystään koskien, oman tarpeensa mukaisesti ja tulla täysin kunnioitetuksi omissa päätöksissään. 

Miksi joku haluaa synnyttää kotona? Vieläpä ilman kätilöä tai medikaalista tukijoukkoa? Muutaman sukupolven aikana meidät on saatu uskomaan, että synnytys on lääketieteellinen tapahtuma, jossa tarvitaan aina ‘ammattilaisen’ läsnäoloa ja apua. Muutaman sukupolven aikana raskaus on patologisoitu, synnytykset ovat siirtyneet kodista sairaalaan ja muuttuneet medikalisoiduiksi toimenpiteiksi. Tämän vallitsevan tilanteen valossa vapaasynnyttämistä pidetään radikaalina vaihtoehtona, ja tottahan se onkin todella vallankumouksellinen valinta. Siitä huolimatta, että kotisynnyttämistä pidetään joko “luxuksena” tai erittäin riski-alttiina, jopa vastuuttomana valintana, on vapaasti synnyttäminen se alkuperäinen syntymä tässä maailmassa, ja kenties, jopa turvallisin. Se on hyppy medikaalisen paradigman ulkopuolelle, täyteen vastuuseen itsestämme ja omista valinnoistamme. Se on maanpäällä ensimmäisen synnyttäneen naisen ääni sisimmässämme joka kutsuu muistamaan “synnytys on alunalkaen rakkauden tapahtuma, oman kehosi luomus, portti ekstaattiseen voimaan.”

Mitä vapaasynnyttäminen tarkoittaa? 

Termi “Freebirth” on alunperin visionäärisen kätilön Jeannine Parvati Bakerin keksimä. Toisaalta vapaasynnytys on yksinkertaisimmillaan tavallinen fysiologinen synnytys, ilman mitään ylimääräistä. Vapaasynnytys on alkuperäinen synnytys, synnytys systeemin ulkopuolella, ilman auktoriteetteja tai lääketieteen läsnäoloa. Vapaasynnytys on häiritsemätön, fysiologinen perhe-tapahtuma, jossa synnyttävä nainen on ainoa auktoriteetti omassa synnytyksessään. Vapaasynnyttämisen filosofia pohjautuu siihen, että synnytys on sisäsyntyisesti turvallista. Ja kuitenkin, synnytyksessä on ainaolemassa riskit – kuten elämässä ylipäänsä, eikä kukaan voi ikinä tehdä synnytyksestä täysin riskitöntä. Synnyttäessämme elämän, synnytämme myös kuoleman. Syntymä ja kuolema kulkevat erottamattomina osasina toisilleen, ja käsittelemällä ja kohtaamalla omaa suhdettamme kuolemaan, valmistaudumme myös syntymään ja itsemme uudelleensyntymään. Myös omien pelkojen kohtaaminen on olennainen osa jokaista raskautta ja synnytykseen valmistautumista. Kun olemme tietoisia omista peloistamme, voimme käsitellä niitä ja opimme kuuntelemaan intuitiomme ääntä, jolloin tunnistamme kumpuaako pelko ‘oikeasta vaarasta’ vai ‘mielentasolta’. Valintamme voi näin kummuta rakkaudesta eikä pelosta.

Turvaamalla fysiologisen synnytyksen, voimme minimoida mahdolliset riskit, jotka ovat seurausta erilaisista interventioista ja synnytykseen puuttumisesta. Synnyttämällä täysin häiriöttömässä tilassa, omassa rauhassa, turvataan synnytyksen fysiologia, ja mahdollistetaan spontaani luonnollinen syntymä. Ihmisinä me olemme myös nisäkkäitä, ja synnytyksessä vaistonvarainen “eläimellinen” puolemme on valloillaan. Kaikki tietävät vaistomaisesti, että synnyttävä eläin jätetään rauhaan ja annetaan luonnon hoitaa tehtävänsä. Näin tulisi toimia myös ihmisten kohdalla. Meidän kehoissamme on luonnostaan kaikki hormoonit, jotka edistävät synnytystä, lievittävät kivuntuntemuksia ja turvaavat äiti-vauva-yhteyden säilymisen. Pienimmätkin interventiot, kuten siirtymiset vieraaseen paikkaan, tietynlaiset kehoitukset tai käskyt, kirkkaat valot jne, häiritsevät luonnollisten hormoonien toimintaa ja vaikuttavat synnytykseen.

Jokainen synnytyksessä mukana oleva henkilö vaikuttaa synnytyksen kulkuun ja tuo tilaan oman energiansa, odotuksensa, pelkonsa ja suhteensa synnytykseen. Synnytyksen dynamiikka saattaa muuttua dramaattisestikin kätilön läsnäolosta ja kätilö voi tahattomastikin asettautua auktoriteetti-asemaan ja vaikuttaa hienovaraisillakin tasoilla fysiologisen synnytyksen kulkuun. Ilman kenenkään “ammattilaisen” läsnäoloa synnyttäjä on ainoa auktoriteetti omassa synnytyksessään ja voi antautua täysin oman kehonsa ja synnytyksen voimalle, ilman pienintäkään tarvetta ‘suostua’ tai ‘kieltäytyä’ toimenpiteistä synnytyksen aikana. Ylipäänsä ajatus, että synnyttävä nainen tarvitsisi välttämättä ammattilaisen läsnäoloa tai teknologiaa avuksi synnyttäessään, ilmentää epäluottamustamme fysiologiseen synnytykseen ja luontoon. Kuitenkin, moni vapaasynnyttämisen valinnut mielellään toivoisi synnytyksessään läsnäolevan ‘viisaan naisen’. Perinteisesti kätilöt ovat olleet näitä henkilöitä, eivät instituutioihin ja lääketieteellisiin protokolliin sidottuja, vaan täysin naisen palveluksessa ja naisen itsemääräämisoikeutta kunnioittavia ‘syntymän-suojelijoita’. “Kätilö” on kuitenkin nykyään valtion ‘omistama’ termi, jonka saa vain lääketieteellisen kätilön koulutuksen käynyt henkilö. Joissakin tapauksissa myös kotona kätilö voi puuttumisillaan, asenteellaan ja lääketieteellisillä toimenpiteillä turmella muuten fysiologisesti hyvin menevän synnytyksen. Jokaisen naisen oikeus on olla täysin kunnioitettuna, arvostettuna ja tuettuna synnytyksen hetkellään ja monelle valinta vapaasynnytykseen kumpuaa siitä, ettei halua pienintäkään vaaraa tulla “ylikävellyksi” kätilön toimesta synnytyksessään.

Synnytys on täysin luonnollinen osa naisen elämää, jatkumoa elämänkierrossa, ja tämän siirtymäriitin medikalisoiminen on tuottanut järjettömästi tarpeetonta traumaa sekä äideille että vauvoille. Jokaisella naisella on täysi vapaus päättää missä, kenen kanssa ja miten hän haluaa synnyttää. Kukaan muu ei voi tehdä tätä päätöstä naisen puolesta. Valitsipa nainen synnyttää kotona, puumajassa, keskellä metsää tai sairaalassa – siellä, missä nainen kokee olonsa turvallisimmaksi, siellä hänen kuuluu synnyttää. Kun asiaa alkaa syvällisemmin ajatella, on oikeastaan todella absurdia että sairaalassa synnyttämisestä on tullut “normi”, ja lähtökohtaisesti jokaista naista kehotetaan synnyttämään sairaalassa. Toisaalta, patriarkaalisesta maailmankuvasta katsoen naisen voiman alistaminen ja vähättely synnytyksessä on tehokkain tapa pitää naiset tottelevaisina ja ‘pieninä’. Synnytyksen luonne on kokonaisvaltaisesti transformoiva ja omassa voimassa synnyttävä nainen tulee murtautumaan patriarkaatin kahleista totaalisesti, eikä enää purematta niele sitä maailmankuvaa, jota meille on syötetty.

Vapaasynnyttäessämme otamme oikeuden tehdä omaa kehoamme koskevat päätökset täysin itse. Kukaan muu ei voi puolestani määritellä tai päättää, mikä on minun vauvalleni oikea paikka saapua tähän maailmaan. Minun synnytykseni tapahtuu minun kehossani, ja minun kehoni on minun päätäntävallassani.

Äiti-Vauva-yhteyden suojaaminen takaa vahvan alun elämään

Vapaasynnyttäminen huomioi synnytyksen kokonaisvaltaisella tasolla, ei pelkästään fyysisenä vaan myös henkisenä tapahtumana. Synnytys on aina uudestisyntymä myös äidille ja perheelle ja eheä, voimaannuttava synnytys takaa äiti-vauva-yksikön suojaamisen ja turvaa biologisen äidinvaiston heräämisen. Synnytys on suora yhteytemme Jumalaan / Lähteeseen / Luojaan / Mysteeriin. Synnytyksessä avaudumme fyysisellä ja henkisellä tasolla tuomaan uuden ihmisen maan päälle ja se on pyhä seremonia. Se eläimellisyydessään, raa’assa aitoudessaan tuo meidät läsnä sen mysteerin äärelle, jota emme voi mielemme tasolla selittää. Synnytys on portaali maailmojen välillä ja sitä kuuluu kohdella nöyrällä kunnioituksella, rakkaudella ja kiitollisuudella. Se on tiemme tähän elämään, se jättää jälkensä meihin, se ‘ohjelmoi’ meidät aina uudelleen – joko traumaan tai voimaan. Synnytys on aina uuden elämän alku ja se miten me synnymme tähän maailmaan kuvastaa suhdettamme elämään, luottamukseen, rakkauden ja turvan tunteisiin. Saavummeko tähän elämään huumattuina, kirkkaiden lamppujen ja vieraiden ihmisten keskelle, vai kotiin oman perheen mikrobiomiston keskelle rauhan ja rakkauden ilmapiiriin? Kaikki mitä äiti kokee synnytyksessä ja sen jälkeen heijastuu myös vauvaan – sillä äiti & vauva ovat yhtä. Tapahtuipa synnytys sairaalassa tai kotona kätilöiden kanssa, synnytyksen syvän luonteen ymmärtäminen tulisi olla jokaisen läsnäolevan henkilön tiedossa ja ohjata äidin & vauvan kohtaamisessa. Synnytys on aina ollut “naisten työ”, jossa naiset ovat tukeneet toisiaan rakkaudella. Synnytys kuuluu naisille, ei instituutioille.

Synnyttäminen vapaasti omassa voimassa on syntymäoikeutemme. Lempeä syntyminen maan päälle rakkauden ja perheen ympäröimänä on jokaisen lapsen syntymäoikeus. 

Kuvat: Melissa Jean