Syntyjä syviä...

Juurimama syntyi viisi vuotta sitten viettäessäni esikoisen postpartum -aikaa ja ymmärtäessäni silloin, miten suuren ja lähes vaietun asian äärellä sitä ollaan – miten vähän synnytyksen jälkeisestä ajasta puhutaan tai ainakaan siitä, mitä se äidiltä vaatii.

Siitä lähtikin opiskelu ja ammentaminen postpartum-aiheen äärellä, sillä sydämen palo äitiyden tukemiseen oli syttynyt. Nyt saan olla hyvin omakohtaisesti jälleen tämän ajan äärellä kolmannen kerran.

Jälleen tästä ajasta paljastuu uusia kerroksia, uusia näkökulmia, tunteita, tarpeita, oivalluksia.

Postpartum on kaikkea sitä mitä yhteiskunnassamme ei yleisesti pidetä arvossa.

Se on haurautta, herkkyyttä, tarvitsevuutta, elämän syvyyden ja pyhyyden äärellä olemista. Se riisuu meidät kirjaimellisesti kaikesta, mitä kuvittelimme olevamme, pysäyttäen tähän hetkeen, se vaatii meiltä aivan kaiken ja paljastaa aivan kaiken.

Uusi sielu on syntynyt maailmaan, ihmisen kautta ilmentyvä Jumalan luomistyön ihmeellisyys on jälleen tullut näkyväksi! Eikö koko luomakunta pysähdy tätä ylistämään?

Maailma jatkaa kuitenkin pyörimistä yhä hullummassa kiihtyvämmässä tahdissaan, äidin vuotaessa vielä syntymän verta vastasyntynyt rinnoillaan kyyneleet valuen tästä sanoinkuvaamattomasta ihmeestä.

Postpartum onkin lahja meille kaikille tämän hektisyyden keskellä. Silloin on lupa olla tarvitseva, on lupa antaa herkkyyden valua yli äyräiden, on lupa pysähtyä täysin.

Kulttuurimme viesti vastasynnyttäneelle äidille on armoton – “ole onnellinen, jos selvisit synnytyksestä hengissä, pärjäile vauvasi kanssa ja palailepa sitten työelämään mahdollisimman pian!”

Sanoisin, että äidin ehdoilla, kunnioituksen ja rakkauden ilmapiirissä tapahtunut synnytys on minimivaatimus. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen? Siitä kaikki vasta alkaa, ja sitten niitä auttavia käsiä todellakin tarvitaan.

Ja kaiken ulkoisen avun lisäksi postpartum kutsuu meitä hyvin syvällisten kysymysten äärelle. Elämä alkaa, ja jossakin kohtaa se loppuu. Miten me elämme meille siunaantuneen aikamme täällä? Miksi ja mitä varten me elämme? Millä on oikeasti merkitystä?

Ja niin äidit jatkavat rukoustaan, voi kunpa tämä pyhyys saisi levitä koko maailmaan.