Synnytystarina-sunnuntai: lempeän normaali perhe-synnytys

 

Vapaasynnytys oli ollut korvan takana jo esikoisen raskausajoilta, kun silloinen kätilö otti sen puheeksi. Alkuraskaudessa mietin pitkään ketä haluan synnytystiimiini, ja uskallanko synnyttää ilman kotiloa. Villin raskauden edetessä oma intuitio ja yhteys kehoon vahvistui ja päätin, että en halua kotiloa synnytykseen. Halusin kuitenkin tueksi ja apukäsiksi doulan, ja löysinkin aivan mahtavan sellaisen.

 

Raskausaika meni nopeasti ja luottaen omaan kehoon. Kertaakaan en miettinyt oliko vauvalla joku hätänä, vaan tiesin ja tunsin että kaikki oli hyvin ja vahvasti kallistuin myös siihen, että meille oli tulossa pieni poika. 

 

Synnytys käynnistyi viikolla 41.

Aamulla tunsin ensimmäisiä supistuksia, mutta en ajatellut niistä sen enempää vaan jatkoin päivää normaalisti. Vietin aikaa esikoisen kanssa, rentouduin ja siivoilin. Illalla supistuksia alkoi tulla enemmän ja kun esikoinen oli nukahtanut, otin jumppapallon, laitoin kuulokkeet päähän ja olin pitkän hetken siinä. Kymmenen aikaan illalla kuitenki totesin että en jaksa valvoa ja odottaa kun en tiedä alkaako vielä tapahtua. Menin nukkumaan, mutta kello 00.30 heräsin valtavaan supistukseen. Nousin nelinkontin sängylle ja tunsin kun lapsivedet meni. Nousin ylös ja kipitin suihkuun, ja rentouduin siellä vielä hetken. Supistuksien välillä laittelin valoja ja sitten taas istun jumppapallolle hengittelemään, oli ihanan rauhallista. 

 

Herätin miehen joskus kello 02, ja hän rupesi laittamaan ammetta valmiiksi. Esikoinen heräsi klo 02.30 ja oli niin innoissaan synnytyksestä ettei suostunut enää nukkumaan. Laitoin doulalle viestiä, että nyt voisi tulla avuksi. Esikoinen auttoi miestä ammeen kanssa, ja toi minulle juotavaa kun pyysin. Hän myös silitteli päätä ja lauloi ihania lauluja, kun otin supistuksia vastaan 🥹

 

Supistuksia tuli nyt tosi tiheään ja mietin kerkeääkö amme edes täyttyä. Mikään asento ei tuntunut enää hyvältä ja halusin jo päästä veteen. Siirryin ammeeseen 03.45 ja vesi kannatteli ihanasti ja helpotti vähän. Supistukset oli tässä vaiheessa jo todella voimakkaita ja tuntui että pelkkä hengittely ei enää auttanut. Doula saapui paikalle n. kello 04 ja siinä vaiheessa olin jo aika äänekäs. Hänen läsnäolo auttoi jaksamaan ja antoi voimaa. Oli ihana saada naisenergiaa taloon. Mies oli yrittämässä laittaa esikoista takaisin nukkumaan. Supistuksia tuli todella tiheään, ja tuntui etten kerennyt levätä välissä ollenkaan. En tuntenut vielä vauvan päätä ja ajattelin, että tässä menee vielä ikuisuus. 

 

Äkkiä sen ajatuksen jälkeen keho alkoi ponnistaa ja vihdoin tunsin vauvan pään. Huusin miehen ja tytön olohuoneeseen. Seuraava supistus alkoi melkein heti edellisen loputtua, pää syntyi ja muu keho heti perässä, kello 04.32. Nostin vauvan syliin, hän parkaisi kuuluvasti ja huokaisin helpotuksesta. Siinä hän nyt oli, meidän pieni poika 💙

 

Mies ja esikoinen olivat altaan vieressä ja silittelivät ja katselivat uutta tulokasta ja hetken aikaa me vain ihmeteltiin pientä nyyttiä, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt 🥹

 

Kun napanuora alkoi olla valkoinen, mies leikkasi sen ja annoin vauvan hänelle ja esikoiselle että voisin keskittyä istukan synnytykseen. Hetken päästä kaikki oli ohi, doula auttoi minut sänkyyn ja mies toi vauvan kainaloon 💙

 

Synnytys oli nopea ja intensiivinen, mutta oman kodin rauha ja tärkeät ihmiset ympärillä teki siitä aivan ihanan kokemuksen ❤️