Postpartum

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Maitoläikkiä, pyykkivuoria

Ja ylitsevuotavaa rakkautta.

Postpartumin todellisuus on äärettömän herkkää, aitoa, kipeää, vaativaa ja syvää. 9-10 kuukautta kohdussa kasvanut pieni ihminen on yhtäkkiä siinä rinnalla, ja maailma on muuttunut täysin. Postpartum-ajan vaatimukset äidille ovat kovat – pieni ihminen tarvitsee 24/7 läsnäoloa, ravintoa ja apua. Keho tarvitsee äärimmäisen avautumisen jälkeen palautumista ja parantumista. Puhumattakaan tunteiden vuoristoradasta, joka heittelee syvän rakkauden, haikeuden, ilon, surun ja kaiken mahdollisen välillä kyyneleiden virratessa milloin mistäkin syystä.

Yhteiskunnassamme ei anneta paljonkaan painoarvoa äidiksi syntymiselle. Äitien oletetaan palaavan normaaliin arkeen, kotitöiden pariin ja treenaamaan kehoaan “entisiin mittoihin” mahdollisimman pian, aivan kuin tällä pyhällä ajalla ei olisi mitään merkitystä.

Postpartumin herkkyydellä ja syvyydellä on kuitenkin merkityksensä. Tämä on uuden ihmisen elämän alku ja meidän alkumme tämän lapsen äitinä. Siirtymä on kokonaisvaltaisella tasolla transformoiva ja se vaatii aikaa, rauhaa ja tukea toteutuakseen meitä voimistaen pitkällä tähtäimellä. Niinkuin vauva on äiti myös vastasyntynyt ja ansaitsee apua ja tukea tänä herkkänä ajanjaksona – sillä tämä herkkyys ei ole heikkoutta vaan todellista voimaa, äidinvaiston viisautta.

Postpartum-äideille: sinun ei tarvitse kutsua vauvakuplaasi ketään, jonka koet kuormittavan itseäsi. Tämä aika on sinua ja vauvaasi varten. Ympäröi itsesi ihmisillä, joiden seurassa koet olosi tuetuksi ja turvalliseksi. Salli itsellesi aikaa, lepoa, hyvää ravintoa, hoivaa. Tämä aika on niin lyhyt ja kiitää ohi aivan liian nopeasti, mutta sen vaikutukset säilyvät meissä pitkään. Lempeä postpartum on sekä äidin että vauvan hyvinvoinnin peruspilari.

Kuvassa ensimmäinen ateria synnytyksen jälkeen, jonka valmistivat doulani ja mieheni.