Neidosta äidiksi

Yhteiskunnassa, josta puuttuu äitiyden siirtymäriitin kunnioitus  on naiseuden kokonaisvaltainen merkitys revitty irti juuriltaan. 

9-10 kk pituinen aika, jolloin kehomme venyy ja muotoutuu uuden elämän kasvualustaksi, 

on tarkoitettu olevan aika, jolloin hyvästelemme edellisen olomuotomme neitoina. 

Äidiksi syntyminen ja siirtyminen voi olla kivulias ja ahdistava matka, silloin jos alitajuisilla tasoilla

vastustamme tätä suurta muutosta, sekä vanhan kuolemaa.

On myös todella ok, tarpeellistakin, tuntea haikeuden, surun ja luopumisen tunteita raskausaikana! 

Me emme voi olla neitoja ja äitejä samaan aikaan. 

Tämän hyväksymällä voimme tuoda lempeyttä, armoa ja voimaa kohti äitiyden siirtymäriittiä. Tietäen, että kuorimme vanhaa nahkaamme ja meillä on lupa astua siihen voimaan, jota äitiys meiltä vaatii. 

Esikoisen raskausaikana itkin lukuisia tunteja, purkaen ja vapauttaen sisältäni sitä tunteiden tulvaa joka ylitseni vyöryi uuden elämän raivatessa kasvutilaa kohdussani. Äitiyteen siirtyminen ei ole helppoa ja ruusuista, eikä sen tarvitsekaan olla. Sen tarkoitus on pistää meidät syntyjen syvien äärelle, herättää sisäinen tulemme, ja kasvattaa yhtä paljon sieluamme kuin kohtuammekin. 

Raskausaika pistää meidät väistämättä kohtaamaan kuoleman, päästämään irti ja luopumaan vanhasta. 

Neidon olomuotomme toimii ravitsevana kasvualustana uudelle elämälle, muokaten jokaisen kehomme sopukan ja uudistaen meidät naisina solutasolta asti. 

Äitiydestä ei ole paluuta ’neidon’ muotoon. Vaikka ulkoisesti saatamme palata ’entisiin mittoihimme’, ei äitiydestä ole paluuta neidon elämään/arkkityyppiin. Äitiys muokkaa kehomme, sielumme ja mielemme, ja näin se on tarkoitettukin olevan! 

Moderni yhteiskuntamme tarjoaa kaikki mahdolliset keinot huomion siirtämiseen itsestä ulospäin: on uusimmat vauva-trendit, ultraääni-kuvaukset, ’mamma-dieetit’ raskausajan jälkeen ja vauvan nukutus-oppaat. 

Sen sijaan tyhjyydessä kaikuvat ne esiäitien viisaat neuvot, lohduttavat olkapäät, naisten verkosto, joka kannattelee ja tukee neitoa kohti äitiyden voimaan-astumista, kannustaa kehonsa uomiin rakastumista ja lantioidensa luihin luottamista. 

Yhteiskunta, joka pitää arvossaan vain nuoruutta, ihannoi neitoja ja keveyttä, on äitiyden paino usein moninkerroin raskaampi kuin lantiolle kertyneet kilot. Yhtäkkiä hartioilla on koko maailman lasten itkut, syvälle haudatut surut, unohdetut unelmat ja yhteiskunnan kiittämättömyys äitiyden ihmeestä.

Äitiys avaa meille portit koko elämänvoiman kehollistamiseen. Äitiyden energia on niin laajaa ja syvää, ettei pintaliitoon ja ulkoiseen olemukseen keskittynyt kulttuuri voi sitä käsittää. Vasta palauttamalla äitiyden siirtymäriitin sen ansaitsemalle paikalleen, voimme alkaa ihmisinä kukoistamaan yhteydessä todelliseen lähteeseemme.