Me synnytämme niinkuin me elämme

Synnytykseen valmistautuminen alkaa jo kauan ennen raskaaksi tuloa. Synnytykseen valmistautuminen alkaa itseasiassa jo ensimmäisistä kuukautisistamme. Kaikki naisen elämässä olevat siirtymäriitit linkittyvät yhteen ja ovat jatkumoa toisilleen. Se, miten meidät otetaan vastaan verta vuotavina tyttärinä ja naisina. Se, miten meille puhutaan tai ollaan puhumatta kuukautissyklistä, miten meitä kannustetaan oman syklin tuntemiseen, oman tilan ottamiseen, oman itsen kunnioittamiseen. Kaikki se vaikuttaa raskauteen, synnytykseen sekä myöhempiin naisen elämässä tapahtuviin siirtymiin. Hormonaaliset ehkäisymenetelmät, epäluonnollinen elämänrytmi: jatkuva suorittamisen ja kiireen tuntu sekä haitalliset elintavat. Kaikki ne vaikuttavat tulevaan hedelmöittymiseen, raskauteen ja synnytykseen. Me emme voi olettaa luonnollista, orgasmista synnytystä, jos olemme koko elämämme eläneet irrallaan luonnollisista sykleistämme. Myöskään luonnollinen elämäntapa ei suoraan korreloi luonnollisen lääkkeettömän synnytyksen kanssa. Pohjimmiltaan elämän syntyvoima ei ole hallittavissa olevaa, “sääntöjä seuraamalla” saavutettavaa tilaa.

Synnytykseen valmistautuessa nousee tärkeäksi myös oman syntymän läpikäyminen. Se, miten äitimme ja äitilinjassamme edeltäneet naiset ovat synnyttäneet heijastuu myös osaltaan siihen, miten me tulemme synnyttämään. Voimme olla katkaisemassa tiettyjä sukulinjassa kulkeutuneita malleja tietoisesti ja oman työmme tekemällä. Jos aiemmat äitilinjamme naiset ovat synnyttäneet sektiolla, teemme suuren harppauksen siitä synnyttäessämme alateitse. Jos taas äitimme ja isoäitimme ovat synnyttäneet sairaalassa, kotisynnytys voi olla seuraava suuri harppaus sukulinjassa. Se, miten me olemme tähän maailmaan tulleet, vaikuttaa syvällisillä ja alitajuisilla tasoilla myös siihen, miten koemme synnytyksen. Jokainen synnytys on transformaatio, jokainen synnytys on matka kohti tuntematonta, silta syntymän toiselle puolelle. Tätä matkaa emme voi koskaan kontrolloida, yrittäen hallita mielentasolta sen kulkua tai lopputulemaa. Mutta tähän matkaan voimme aina valmistautua kohtaamalla alitajuisiakin pelkoja, käymällä läpi ja purkamalla omaa syntymätarinaamme, nostamalla omaa voimaamme, niin että lopulta voimme vain ja ainoastaan päästää irti, silloin kun synnytyksen hetki koittaa ja avautua luonnon voimalle sisällämme.

Omalle luonnonvoimalle antautumisen tie on  tuntemattomien transformaatioiden hyväksymistä. Yrittäessämme hallita elämän kulkuamme, tulemme väistämättä kohtaamaan tilan, jossa tuo näennäinen hallinta menetetään. 

Tämän hetkinen kulttuurimme ei tue luontaisen, villin ja väkevän, hallitsemattoman, jatkuvan transformaation arvostamiseen ja sallimiseen. Raskauden-seuranta ja synnytyksen-hoito myös heijastavat kulttuurimme tilaa. Illuusio syntyy, kun luulemme voivamme hallita näitä prosesseja tietyin menetelmin. Noudattamalla sitä dieettiä, noudattamalla lääkärin ohjeita, syömällä tätä lääkettä, tehden näitä asentoja ja meditaatio-harjoituksia saavutan “sen” ja “sen”… Odotukset tietynlaisesta synnytyksestä luovat painetta ja aina “epäonnistumisen” tunteen, jos asiat eivät kulje odotetuilla tavoilla. Synnytys VOI todella olla tunnin mittainen orgasminen ja kivuton kokemus. Harvoille se sitä kuitenkaan on. Sen sijaan, että odottaisimme helppoa ja kivutonta synnytystä, voisimmeko luoda enemmän hyväksyntää synnytyksen transformoivalle voimalle, sen kaikissa muodoissaan. Sen sijaan, että yrittäisimme paeta kipua ja peittää intensiiviset tuntemukset, voisimmeko luoda tilan, jossa synnyttävä nainen voi heittäytyä synnytykseensä täysin ja anteeksipyytelemättä olla vaistonvaraisessa ja villissä olemuksessaan. Karjua, huutaa, ryömiä, itkeä, olla haavoittuvainen, olla tarvitseva, kiroilla, laulaa, tietäen, että häntä ei painosteta mihinkään, eikä hänen tarvitse selittää mitään. Tila, jossa synnyttävä nainen on tervetullut olemaan kokonainen itsensä, ja jossa hänen kykyyn synnyttää luotetaan horjumattomasti. Sen sijaan, että yrittäisimme vaimentaa tuntemukset, hiljentää villin raa’an elämän huokaisun, voisimmeko hyväksyä synnytyksen naisen “tulikokeena” oman voimansa äärelle.

Synnytyskulttuurimme, jossa yritetään hallita raskautta ja synnytystä erilaisten toimenpiteiden, mittausten ja interventioiden kautta, tuottaa väistämättä luonnollisen reaktion – hallinnan menettämisen. Synnytyksessä vaikuttavat niin syvät virrat, joita tulee ainoastaan tukea niiden luontaiseen kulkusuuntaansa. Se, miten tämä virta kulkee on vahvasti yhteydessä naisen koko sen hetkiseen elämänkaareen, uskomuksiin, elämäntapaan ja esiäiteihin. Kaikki liittyvät toisiinsa. Kuitenkin, jos taistelemme syntymän luontaista virtaa vastaan tai häiritsemme sen kulkua erilaisin toimenpitein, se saattaa asettua erilaisiin uomiin, kuin mihin se luontaisesti olisi kulkeutunut. Kuten kasvi tarvitsee kukoistaakseen ravitsevan maaperän juurilleen, valoa, vettä ja kasvua tukevan ympäristön, sama pätee meihin. Ympäristössä, joka koittaa tukahduttaa kukoistustamme, selviytymisestä tulee ainoa päämäärä. Synnytys-ympäristössä, joka ei tue fysiologisen synnytyksen luontaista virtaa, synnytyksestä “selviäminen elossa” on ainut päämäärä – tapahtuipa se miten tahansa.

Kuten luonnolla, on meissä kyky kääntää jokainen kokemus voimaksemme ja ammentaa siitä transformaatiosta viisautta, jonka olemme läpikäyneet. Kuten asfaltin läpi puskeva voikukka, on kivuliaimmistakin kokemuksista mahdollisuus löytää yhteys sisimpäänsä, löytää avain ennen näkemättömään transformaatioon.