Synnytys on samaan aikaan voimallisin ja herkin tapahtuma naisen elämässä ja siinä piilee valtava potentiaali oman todellisen voimansa oivaltamiseen. Se on kokonaan uuden elämän alku ja uuteen elämänvaiheeseen siirtyminen. Synnytys ei ole erillinen raskaudesta, vaan jatkumoa raskaudelle. Se on ultimaattinen avautuminen, niin henkisesti kuin fyysisesti. Transformaatio. Sanotaan että, maailmanrauha alkaa syntymästä. Ja synnytysrauhaa tarvitaan, jotta synnytyksen todellinen voima pääsee esiin. Me olemme ihmiseläimiä, pohjimmiltamme yhtä primitiivisiä kuin mikä tahansa nisäkäslaji. Kaikki eläimet hakeutuvat synnyttäessään rauhalliseen, hämärään tilaan, jossa saavat synnyttää häiriöttä. Se miten synnytämme, heijastaa myös sitä miten elämme.
Ihmiskuntana olemme kulkeneet pitkän matkan, läpi unohduksen, jotta voisimme jälleen muistaa, jälleen palata siihen, minkä sisimmässämme tunnemme, vaistomaisesti tiedämme. Ei ole ihme, että patriarkaalisen ja autoritäärisen kulttuurin seurauksena myös synnytykset ovat siirtyneet kodeista ja saunoista sairaaloihin, ja synnytyksen alkukantainen voima on koitettu alistaa hallinnan ja pelon alle. Patriarkaalisen maailmanjärjestyksen aikana naisen voimaa on hallittu, alistettu, mitätöity. Nämä sielunhaavat ovat kulkeutuneet sukupolvelta toiselle, äideiltä tyttärille. Patriarkaalisen maailmanjärjestyksen aikana elämää on tuhottu ja elämän antajaa, naista ja Äiti Maata riistetty. Kyllä ihan varmasti jokainen meistä tuntee nahassaan sen kivun ja tuskan, joka tästä on seurannut, jos antaa itselleen luvan tuntea. Yhtälailla miehet ovat tästä kärsineet, sillä yhteyden ja pyhän feminiinin kunnioituksen puute on vaikuttanut meihin kaikkiin. Todellista voimaamme ei ole kuitenkaan kukaan voinut viedä ja tästä haavoittuneesta kohdasta voimamme alkaa punoutua jälleen näkyväksi – niin kuin asfaltin läpi tunkeva taimi. Luonto meissä herää eloon. Synnyttäessään nainen on täysin yhtä primitiivisen puolensa kanssa, tuomassa lapsensa sielua maan päälle ja tämä jos mikä, on pyhää. Synnytyksen pyhyyden unohtuessa, on tilalle tullut rutiininomainen “synnytysten hoito” ja naisen oman voiman yli käveleminen. Muutamassa sukupolvessa sairaalasynnytyksistä on tullut normi ja samaan aikaan synnytyspelko on kasvanut huimasti. Tästä on helppo laske 1+1 yhtälö. Vaikka kotisynnytykset ovatkin nykypäivänä vielä marginaalissa, on sairaalassa synnyttäminen kuitenkin uusi ilmiö ihmiskunnan historiassa.
“Koti-synnytys kätilöiden kanssa ei ole trendi. Sairaalasynnytys lääkäreiden kanssa oli trendi, joka kesti noin 70-80 vuotta, kunnes naiset alkoivat jälleen palata siihen, mikä toimii.”
Naiset, kehomme eivät ole rikki. Synnytys itsessään ei ole riski.
Kehoissamme, kohtumme muistissa on kaikki se viisaus ja tieto, miten synnyttää. Kehoissamme on sisäänkirjoitettuna kyky synnyttää, kuten maailman ensimmäisellä naisella oli synnyttäessään luonnollisesti, ilman rajoittavia uskomuksia, pelkoja ja mielen ohjelmointeja, ilman häiritsevää tarkkailua, ohjeistusta tai tutkimuksia.
Kyllä, ajat ovat siitä muuttuneet ja ympäristömme sekä vallitsevan kulttuurimme seurauksena monet naiset mieltävät nykyään sairaalan turvalliseksi synnytyspaikaksi. Tieto teknologian, osaavien lääkäreiden ja ammattitaitoisten ihmisten läsnäolosta voi tuoda mielelle turvan tunnetta. Primitiiviselle osalle meissä, se joka aktivoituu synnytyksessä, tämä asia näyttäytyy kuitenkin toisin. Laitosmaisuus, kirkkaat valot, vieraat henkilöt synnytystilanteessa, rationaalisen mielen aktivointi kysymyksillä ja erilaiset interventiot voivat aktivoida ”taistele- tai pakene”- reaktion kehossa ja siten hidastaa synnytystä. Sairaala-synnytysten takana oleva systeemi ei tue naisen omaa synnytysvoimaa ja luottamusta tähän maailman luonnollisimpaan tapahtumaan. Sairaala-systeemi on yhä kytkettynä tähän patriarkaaliseen tapaan hallita, ja pyrkii aktiivisesti puuttumaan ja hoitamaan synnytystä. Lähtökohtaisesti asetelma ei ole synnyttävää naista ja hänen voimaansa tukeva. Tästä johtuen ei myöskään sairaalassa tapahtuneesta synnytyksestä voi täysin päätellä, miten tilanne olisi kotona mennyt.
Tämä on noussut esille #MinämyösSynnyttäjänä -kampanjassa, jossa tuodaan esille synnytyksissä esiintyvää obstetrista väkivaltaa ja vallankäyttöä. Synnytys voimanlähteenä onkin muuttunut voimanriistoksi. Tämä vallankäyttö näkyy mm. auktoriteetti-aseman ylivaltana, vähättelevinä kommentteina ja tarpeettomina interventioina. Synnytysten käynnistyksiin painostaminen on myös yksi vallankäytön muoto ja heijastaa myös tarvetta hallita synnytystä, luottamatta luonnonviisauteen kehoissamme, joka tietää milloin on aika synnyttää. Ja vaikka toisin annetaan ymmärtää, niin isokokoiseksi arvioitu vauva ei aina tarkoita synnytyksen käynnistyksen tarpeellisuutta. (Synnytyksen käynnistyksistä liittyen vauvan koko-arvioon oli juttu viimeisimmässä Sydänääni-lehdessä, sen voit tilata Aktiivinen synnytys ry:n kotisivuilta.). Tästä kaikesta voi pahimmillaan olla seurauksena loppuelämäkseen traumaa kantava nainen, josta kärsii koko perhe. Nyt on aika antaa ääni näille synnytys-väkivaltaa kokeneille naisille. On aika myöntää, missä ylitettiin raja. On aika luopua autoritäärisestä vallankäytöstä ja pelolla hallitsemisesta. Sillä pelko ruokkii pelkoa kun taas luottamus antaa tilaa rakkaudelle. Jokaisen syntymäoikeus on synnyttää rakkauden ja luottamuksen läsnäollessa. Synnyttävän naisen oman voiman kunnioitus ja synnytysrauhan tukeminen tulisi olla lähtökohtana aivan jokaisessa synnytyksessä. Se ei tarkoita, etteikö joissain tapauksissa sairaala ja lääkärien läsnäolo olisi tarpeellista. Se ei tarkoita, että sairaalakätilöiden tai lääkärien työtä väheksyttäisiin, päinvastoin. Jokainen heistä on varmasti enemmän tai vähemmän kutsumus-ammatissaan. Synnytys ei kuitenkaan ole sairaus, eikä suurinta osaa synnytyksistä tarvitsisi hoitaa sairaalassa. Synnytyspaikan valinta on ihmisoikeus ja kaikilla naisilla tulisi olla yhtälainen mahdollisuus valita synnytyspaikkansa. Tämän hetkinen tilanne Suomessa ei kuitenkaan tue yhtäläistä mahdollisuutta kotisynnytyksen toteuttamiseen. Elämme jokatapauksessa muutoksen harjalla. Synnytys-sairaaloiden lakkauttaminen on vain luonnollinen suunta sille, että vaihtoehtoja täytyy tulla. Maailmalla näemme jo lukuisia esimerkkejä kotisynnytyksistä sekä kätilövetoisista synnytyskodeista valtion tukemana. Tämä on täysin mahdollista, ja tulevaisuutta myös meillä, elämmehän sentään maassa, jossa saunasynnytykset olivat osa arkea, ja sauna oli pyhä tila, jossa löylynhenki puhdisti niin syntyneet kuin vainajatkin.
“Sillä ei ole niinkään merkitystä missä ja miten synnytys tapahtuu, vaan sillä, että synnyttävää naista kuunnellaan ja kunnioitetaan hänen valinnoissaan ja päätöksissään.”
Synnytysvoima on pohjimmiltaan luontoyhteyttä, ja synnytys pistää meidät kohtaamaan luonnonvoiman sisällämme, muistamaan, että me olemme luonto. Luontoa emme voi hallita, mutta siihen voimme aina luottaa. Se on elämään luottamista, itseemme luottamista, sekä kuoleman hyväksymistä. Sillä kun synnytämme elämän, synnytämme myös kuoleman. Synnytämme hengen näkyväksi, olemme yhtä näkymättömän voiman kanssa, joka kauttamme saa muodon. Viisaan naisen traditiossa synnytys on osa elämän spiraalia, siinä ei ole mitään pelättävää eikä mitään kontrolloitavaa. Synnyttävä nainen on porttina kahden maailman välillä ja synnytykseen osallistuminen on suuri kunnia, joka vaatii äärimmäistä herkkyyttä ja ymmärrystä niin sen fyysisestä kuin henkisestäkin ulottuvuudesta.
Suuren Äidin, Kaikkeuden kohdun kautta olemme tänne kaikki tulleet. Hän on pidellyt meitä aikojen alusta, läpi unohduksen, läpi surun ja pelon aikakausien. Nyt Hän kutsuu meitä muistamaan, muistamaan keitä me olemme. Hän kutsuu meitä päästämään irti kaikesta siitä, mikä estää meitä elämästä totuuttamme näkyväksi. Hän kutsuu meitä päästämään irti siitä, mikä estää meitä ottamasta voimaamme käyttöömme. Hän kutsuu meitä päästämään irti pelosta ja valheellisista uskomuksista. Hän kutsuu meitä synnyttämään uuden, rakkauteen juurtuneen maailman. Hän kutsuu meitä synnyttämään rakkaudessa ja luottamuksessa. Niin maan päällä niinkuin taivaissa. Tämä muutos on jo käynnissä ja näkyy siinä, miten naiset ympäri maailman ottavat takaisin voimansa ja itsemääräämisoikeutensa. Oman voiman käyttöönotto tarkoittaa myös vastuunottoa omasta elämästään. Silloin emme enää anna valtaa pelolla hallitsemiselle vaan kuljemme rohkeasti sitä kohti, minkä koemme sydämessämme oikeaksi. Emme anna valtaa muille tehdä päätöksiä puolestamme, emmekä usko sokeasti kaikkia vallitsevia toimintatapoja vaan katsomme pintaa syvemmälle. Sydäntämme tutkiskelemalla tiedämme mihin suuntaan kulkea, ja haemme tietoa ja vahvistusta, sieltä missä se pohjautuu pelon sijasta rakkauteen. Yksi synnytys kerrallaan, me luomme uutta maailmaa, me löydämme jälleen tiemme takaisin alkuvoimaiseen synnyttämiseen, ja lapsemme syntyvät maan päälle rakkauden ympäröimänä.
Kuva: Natvienna Hanell
Tapahtuipa synnytys sairaalassa, alateitse, sektiolla, kotona vesiammeessa, luonnossa tai autossa keskellä moottoritietä… Jokainen synnytys on täydellinen ja jokainen synnytys on pyhä. Jokainen nainen ansaitsee olla tuettuna, arvostettuna, kannateltuna ja rakkauden ympäröimänä synnyttämisen hetkellään. Jokaisella naisella tulee olla itsemääräämisoikeus kehostaan ja valinnoistaan synnytykseensä liittyen. Jokainen nainen ansaitsee tarvitsemaansa tukea, tietoa ja hoitoa hänen omaa voimaansa kunnioittavalla tavalla. Sillä jokainen nainen on luonnonvoima luomistyössään, synnyttämässä uutta sukupolvea, uutta itseään ja uutta maailmaa. Ja maailmanrauha alkaa synnytyksestä.
——
Jos kaipaat doulaa rinnallesi kulkemaan raskausmatkallasi tai synnytyksen jälkeen, olen palveluksessasi, ota yhteyttä.
Linkkejä:
https://minamyossynnyttajana.fi/
Voimaannuttavia synnytyskertomuksia:
Recent Comments